torstai 23. tammikuuta 2014

Sisälläni on kettutyttö

Pienessä hirsimökissä alkaa hämärtää. Kaminan hehku näkyy kirkkaammin. Tarvitsen otsalampun, jotta voin jatkaa kirjanlukua. Istun ikkunan ääreen ja siellä se on; Komea punainen kettu. Sen turkki on paksu ja häntä pitkä ja tuuhea. Ei ihme, että revontulten kerrotaan syntyvän siitä, kun kettu heilauttaa häntäänsä.
Siinä se viekas repolainen viuhahti sisälleni.


Tuftattu työni on kooltaan 120x60


Päätin tehdä tämän tuftauksen lankojeni jämistä. Eivät ne lankakätköt uponneet vielä tähänkään työhön. Harmaata lankaa riittä vielä useaan työhön.
 Kerien pohjat määräsivät taustavärien sommittelua. 
Päädyin tekemään tyylitellyn kelopuun. Vanhoissa ryijyissä esiintyy 
paljon tyyliteltyjä kasveja.


Mietin paljon miten päin teen ketun. Ihminen lukee kuvaa vasemmalta oikealle. 
Jos kettun pää on puun oikealla puolella, se näyttää luikkivan matkoihinsa. Kun se on vasemmalla, se näyttää pysähtyneen kurkkimaan taakseen tai katsojaa.


Neulahuovuttamani Kettu Repolainen on ystävineen matkalle lähdössä. Peilistä kuvajaistaan katsovat hänen lisäkseen Pupu Puputtaja, Kissa Kirnauskis ja Susi Hukkanen.
Matkalaukut ovat tulleet meille preintöinä ja vanha peili löytyi kirpparilta.

Tuftaaminen ja neulahuovutus molemmat tarjoavat verta hemoglobinin mittauksiin. Tuftauskehikossa on repiviä nauloja ja useamman 
kuin kerran huovutusneula luiskahtaa sormeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti